Tämä on siis eka kirjoitukseni. Vähän jännittää. Mami alkoi siis tekemään näitä minulle, tosin hyvä jos ymmärtää mitään näistä, mutta tekemällä oppii. Nyt voisin siis esittäytyä. Olen norjalainen metsäkissa, Pamela nimeltäni, ja olen aivan häikäisevän kaunis. Tuo kuva voi todistaa sen.

Tällä hetkellä minulla ei ole yhtään kamua, mikä on aika tylsää, vaikka pidänkin omasta rauhasta. Välillä on vaan niin yksinäistä kun mamikaan ei ei ehdi koko ajan olemaan minun kanssa. On minulla ollut kaksikin kaveria. Eka oli Miisu, semmoinen roduton vanha maalaiskissa, ei lähellekkään yhtä nätti kuin minä, mutta kumminkin minun eka ystävä, kun tulin tänne uuteen kotiin. Sitten Miisu vain katosi ja minulle tuli sitä kamala ikävä ja olin niin yksinäinen. Myöhemmin sen jälkeen meille ilmestyi suunnilleen minun ikäinen toinen norjalainen metsäkissa, Meeriksi sitä sanottiin. Meeri oli olevinaan pomo, vaikka minä olin täällä ensin. Minä aloin jo vähän pelkäämään sitä, vaikka se olikin hauska silloin kun se ei pomotellut. No, Meerikin katosi, omistajat puhuivat jotain jostain siitä että se ei sovi olemaan minun kanssa. Sitäkin tuli ikävä ja olin taas yksin. Nyt olen asustanut ilman kissakamuja täällä jo reippaan vuoden verran.

Minulle meinattiin pennutkin teettää, mutta minun äitini oli sellainen heikko ja sillä oli vaikeaa. Päätettiin että on parempi etten minä saa pentuja ja minut leikattiin. Se oli kamala kokemus ja olen siitä asti kieltäytynyt menemästä vapaaehtoisesti  autoon, jos minut vaikka uudelleen vietäisiin sinne eläinlääkärille kiusattavaksi.