Kerronpa taas, mitä on tapahtunut...

Mami häipyi eilen illalla itsekkäästi toiseen huoneeseen nukkumaan. Ja ajatelkaa, hän ei ottanut minua mukaansa, vaan sulki oven perässään. Minä olen aina nukkunut mamin vieressä! Niin ja nauttinut siinä sivussa rapsutuksista...

Minä yritin saada mamin huomion maukumalla mahdollisimman surkeasti (ja kovaa) oven takana, mutta mami ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Törkeää, mamin pitäisi pitää minut tyytyväisenä.

Tajusin jossain vaiheessa, että mami ei aio päästää minua viereensä nukkumaan ja lähdin turhautuneena etsimään itselleni uutta makuupaikkaa. Kävin lopulta ihan mamin kiusaksi nukkumaan hänen läppärinsä laukun päälle. Se kun on musta ja tiedän, että mami aina valittaa kun minulta jää siihen kamalasti karvaa. Se laukku nyt vain on mukavan pehmeä ja ajattelin, että mami saisi ainakin ansionsa mukaan. Mamin olisi ollut paljon viisaampaa ottaa minut viereensä.

Myöhemmin päivällä olin ulkotarhassani katsomassa lintuja, kun siihen ilmestyi se naapurin inhottava kissa, josta olen jo joskus aikaisemmin tainnut kertoa jotain... Se jäi tuijottelemaan tarhan ulkopuolelle, eihän se sisälle olisikaan päässyt. Sitten se nälväisi pari asiaa siitä, että se saakin olla vapaana ulkona.

Meille tuli sanaharkkaa aiheesta. Se naapurin tyhmä kissa lähinnä tuijotti minua silmät selällään, kun lauoin sille joitakin elämän tosiasioita. Lähinnä ulkotarhan turvallisuudesta ja sen sellaisesta... Taisin hieman näyttää kynsiäni siinä sivussa, mutta enhän minä väkivaltainen ole.

Poistuin arvokkaasti sisälle syömään ja kun menin uudelleen ulos, naapurin kissa ei enää ollut paikalla.

Mamin pikkusisko päätti myöhemmin viedä minut pihalle niissä naruissa, joita mami tapaa kutsua valjaiksi. Kinasin tietty vastaan, mutta mamin pikkusiskolla on tapana olla tosi itsepäinen.

Sitten se vei minut pihalle, eikä sillä ollut selvästikään mitään kokemusta sellaisesta. Mami oli sisällä kirjoittamassa hulluna jotain vihkoihin, eikä kukaan pelastanut minua.

Se mamin pikkusisko on vielä aika pieni, mutta silti se olisi voinut kohdella minua hellemmin. Se luuli minua varmaan joksikin koiraksi, joka lönkyttelee tyhmänä taluttajan rinnalla. Eli se yritti vetää minua perässään, kun minä olisin halunnut haistella tuoretta ruohoa.

Mami ilmestyi ulko-ovelle jossain vaiheessa. Pelastus saapui! Juoksin salamannopeasti sisälle avoimesta ovesta, mamin pikkusiskolla ei ollut hihna (onneksi) kovin hyvin kädessä...

Nooh, nyt pitää suostutella mami antamaan minulle iltaruokaa ja sitten voisin nukkua sen vieressä...

P.S. Kuten huomaatte, ulkoasu on nyt syksyisen harmaa...