Huh, eipä ole tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Tosiasiassa mami ei ole paljoakaan täällä meidän kisujen blogeissa seikkaillut viime aikoina, se on puuhannut kaikkea muuta. Tylsää, mutta totta.

Synttärit hurahtivat sitten ohi. Mami osti herkkuruokaa ja oli oikein kiltti minulle. Hauska olla nyt jo kolme vuotias, mutta enpä tunne paljon eroa. Onkohan niillä vuosilla edes niin paljon merkitystä, ainakaan yhdellä. Pienenä pentuna sitä tietysti kehittyi ja kasvoi koko ajan. Hui, olenko minä nyt menossa koko ajan vanhempaan päin? Olenko minä kohta sellainen vanhus? Outoa, huh huh, Mutta ehkä se ei silloin tunnu niin kummalta, kun siihen on ollut vuosia aikaa kasvaa. Kasvaa vanhukseksi? Kylläpä kuullostaa hassulta, mutta minä taas täällä höpisen omiani.

Oli muuten eilen semmoinen ihme päivä, että pikku ihmiset kävivät ovella ja höpisivät jotain loruja koristellut pajun oksat käsissään. Ilalla, pimeän suojissa, sitten päätin mennä katsomaan niitä oksia. Olihan niissä kaikkea kivaa, kuten sulkia ja kaikkia riippuvia pikku juttuja.

Pilalle meni.

Mami tuli paikalle ja kauhistui, kun näki minut oksien vieressä. Yritin olla oikein suloinen. Kehräsin ja olin mahdollisimman söötti. Mutta kun mami ei mennyt lankaan. Se nappasi sellaisen kamalan pullon, mistä se sumuttaa vettä ja sumutti minun päälleni vettä! Karmeaa, juoksin heti piiloon. En mennyt enää toista kertaa. Mami kyllä tuntui käyvän vähän väliä katsomassa, eikö se ollenkaan luota minuun?