Aloitin sitten päivän reippaasti tiputtamalla mamin ruohot lattialle. Nehän oli siis pääsiäisruohoja ja pääsiäinenhän on jo mennyt, eikä niillä ole enää mitään virkaa. Ei niillä pitäisi olla niin paljon väliä. Ja ne oli minun edessä, kun piti katsella pihalle. Ja ne ei maistunutkaan enää niin hyviltä, kuin aluksi...

Mami on ollut kotona, kun se on ollut kipeä eli toisin sanoen se on maannut sängyssä ja lukenut ja on välillä käynyt hakemassa vettä tai jotain muuta juomista. Mami alkaa epäilyttävästi parantua ja se sai taas jonkun älynväläyksen ja vei minut pihalle ulkoilemaan, vaikka siellä on märkää ja siellä missä ei ole märkää niin on lunta ja sekin on märkää. Eli mami alkaa tervehtyä, kun se saa taas noita ideoitaan.

Okei, mami raahasi minut siis valjaissa ulos. Etsin mahdollisimman kuivan kohdan ja aloin katsella lintuja. Heiluttelin siinä häntääni tylsistyneenä, kun se osui vesilätäkköön. En edes aluksi huomannut mitään ja heiluttelin sitä siinä hetken, ennen kuin tajusin mitä tein. Minun ihana, hieno häntäni siis meni ihan likaiseksi ja märäksi ja huonoksi ja ihan kauheaksi! Tämän minä kostan vielä mamille. Minähän sanoin mamille alusta asti, että ulkona on märkää, mutta eihän mami kuunnellut, ihan sen tapaista.

Niin ja minä muuten löysin täältä blogejen seasta minun velipuolen Maxin (ja oli se sitten Morriksenkin) blogin. Yllätyin aika lailla, kun satuin löytämään sen, piti ihan hetki haukkoa henkeä ja koota ajatuksia. Jos löytää yllättäen velipuolensa, jonka kanssa on asunut samassa huoneessa melkein koko lapsuutensa, niin ei se tosiaan ole mikään tavallinen asia.

Eipä kai muuta, menen syömään katkarapuja, kun mami niitä niin kiltisti tarjoaa. Hyvitteleeköhän se sitä ulkoilun seurauksena tullutta hännän kastumis ja likaantumis tragediaa?