En ole kirjoittanut kesällä, mutta minulle tapahtui kerrassaan kamala asia!

Olin eräänä kauniina, kesäisenä aamuna ihan rauhassa, kun se piikitysreissulta tuttu pieni vankikoppi tuotiin sisään. Ajattelin järkevästi, että oli paras aika livahtaa piiloon, mutta mami nappasi minut melkein saman tien kiinni ja työnsi vastaanhangoittelustani huolimatta minut siihen ahtaaseen vankikoppiin!

Vankikoppini vietiin autoon, vaikka siellä oli ihan täyttä. Mami otti minut vankikopissani syliinsä, koska auto oli tupaten täynnä. Seurasi minun mielestäni kamala, pitkä matka. Ja koko ajan se auto piti hirveää ääntä. Mietin, että mihin minua ollaan taas viemässä. Vankikoppi ei koskaan tiennyt hyvää.

Auto pysähtyi maalaistalon näköisen talon eteen. Pihalla kuului koirien haukuntaa. Ajattelin, että mami oli seonnut. Minähän en siedä koiria!

Joku tyyppi tuli mamia vastaan ja minut vietiin semmoiseen pitkään huoneeseen, missä oli kohtuullisia, pienehköjä "huoneita", joissa oli kalterit edessä. Ilmiselvä vankila! Meinasiko mami jättää minut sinne? Enhän minä ollut tehnyt mitään...

Mami jätti minut sinne! Miksi ihmeessä? Mami olisi itse kuulunut vankilaan, kun hylkäsi minut julmasti vankilaan!

Seurasi kaksi inhottavaa viikkoa vankilassa. En päässyt pihalle. Kotona sain olla joka päivä ulkona. Oli minulla siellä vankilassa kaikki tarpeellinen ja lelujakin ja peti, jonka mami oli jättänyt. Ja siellä oli joku tyyppi, jonka ristin varamamiksi. Se leikitti minua ja rapsutti ja toi ruokaa, mutta minulla oli silti tylsää.

Vankilassa oli myös muita kohtalotovereita. Jotkut pääsivät kotiin, kun niiden mami tuli hakemaan ne takaisin. Minua mami ei vain tullut noutamaan kotiin vankilasta ja ajattelin jo että se on kokonaan hylännyt minut, kun se suunnilleen kahden viikon päästä tulopäivästä tuli hakemaan minua.

Olin tosi onnellinen, kun mami tuli, mutta minut suljettiin taas siihen ahtaaseen vankikoppiin ja vietiin autoon. Mau'uin mahdollisimman kovaa, vaikka mami yrittikin rauhoitella minua. Minä oikein kiusasin mamia sillä, koska se ei tuntunut pitävän siitä. Oikein sille.

Minut kuitenkin vietiin heti kotiin. Olin koko illan tosi onnellinen ja kerjäsin mamilta koko ajan rapsutuksia ja hellyyttä, vaikka olin edelleen hieman katkera sille.

Onko teistä oikein sulkea meidät siksi aikaa vankilaan, kun mamit tai miksi niitä kutsuttekaan lähtevät huvittelemaan jonnekin matkalle?