Tänään tapahtui jotain erittäin inhottavaa ja epämukavaa. Aivan oikein, mami jätti minut yksin kotiin koko päiväksi.

Mami lähti heti aamulla jonnekkin. Se puhui jostain teatterista, missä oli kaunotar ja  joku hirviö. Ajattelin tietty ensin, että mami ottaa minut mukaan, kun minä olen tälläinen kaunotar. Mami voisi olla se hirviö tai jotain.

Mutta ei, mami jätti minut yksin kotiin ja lähti sinne teatteriinsa. Mitä hauskaa muka jossain teatterissa on, kun minäkin olen olemassa. Ja minussa luulisi olevan kaunotarta ihan tarpeeksi mamille. Ei niitä muita tarvita. Mietin jo yksin ja myrtyneenä mitä ilkeyksiä voisin keksiä, kun mami ei ollut kotona. No, tyhjällä vatsalla on huono ajatella ja menin popsimaan ruokaa.

Ruokakupeilla kohtasi uusi katastrofi! Mami oli jättänyt minulle kuivamuonaa. Ja olihan siinä kupissa märkäruokaakin, mutta kun minä söin sitä vasta puoli tuntia sitten ja sehän oli jo vanhaa. Mami antoi sen vasta puoli tuntia sitten.

Vaivuin epätoivoon. Tätäkö koko päivä olisi? Mamin pitäisi olla kotona ja antaa minulle tuoretta ruokaa aina, kun minä tahdon. Söin kuitenkin sitä kuivaruokamössöä ja vetäydyin keinutuolin alle pohtimaan, miten mamin saisi pidettyä kotona palvelemassa minua. Sehän sen elämän tarkoitus on, siis minun palvelemiseni. Taisin nukahtaa siinä ajatellessani.

Päivä sujui tylsästi uinuen ja ikkunasta ulos tiiraillen. Mami saapui vasta illalla kotiin. Menin heti vastaan ja monguin ruokaa. Myöhemmin nyt illalla pistin mamin kirjoittamaan tätä minun saneluni mukaan. Niin ja tuonne ilmestyi laskureita ja sen semmoista. Annattehan sinne halin?

Ai niin muuten, minähän täytän 3. Maaliskuuta 3 vuotta. Toivottavasti mami ostaa minulle synttäriyllärin... Vaikka jotain herkkuruokaa?