Heipä taas, tänään tapahtui kaikenlaista.

Ensinnäkin mami sai päähänsä viedä minut ulkoilemaan. Innostuin tietysti asiasta, sillä yleensä saan istua vain siinä tarhassa rajatulla alueella. Unelmoin jo, että miten lähtisin jahtaamaan lintuja, kun mamin silmä välttäisi. Pieleen meni.

Mami oli löytänyt jostakin ne kummalliset narut, mitkä laitetaan meikälle ja sitten mami roikkuu toisessa päässä, kun minä juoksen ympäri taloa. Luulin jo, että se oli unohtanut ne kun viimeeksi se keksi käyttää niitä kesällä. Mami taisi sano niitä varkaiksi, eikun siis varjaiksi... vai olikohan sittenkin valjaiksi? Niin se taisi olla. Kuitenkin, mami laittoi ne minulle ja raahasi minut ulos.

Huomasin jo varsin pian, että niistä valjaista ei päässyt eroon, vaikka kamppailin kuinka kovasti tahansa. Täytyi vaan alistua ja yrittää kytätä lintuja, niin paljon kuin vain pystyi. Lintu pahaiset sitten kuulivat heti mamin äänekkäät askeleet ja huomasi minut ja ne valjaat. Linnuista se oli niin hauskaa että niitten piti oikein alkaa sirkuttamaan, kiusatakseen minua. Kyllä ne linnut ovat tyhmiä. En voinut edes yrittää saada mamia irroittamaan otettaan valjaista, kun mami vahti minua ja luuli, että minulla oli erinomaisen hauskaa. Lisäksi lunta oli niin mahdottamasti, että olisin uponnut häntää myöten lumihankeen, jos olisin yrittänytkin. Lintujen nappaaminen saa siis jäädä toiseen kertaan.

Polku loppui, eikä minulla tehnyt mitenkään mieli kaivella tunneleita lumeen päästäkseni liikkumaan. Piti kääntyä ja lähteä toiseen suuntaan. Kävelinkin kiinnostuneena parkkipaikan läpi, mutta vajan kulmalla haistoin ilmassa jotain erikoista ja jokin tuntui olevan vinossa. Aivan, siellä lähellähän olikin naapurin ärsyttävä kolli, joka aina pilkkaa minua, kun joudun istumaan tarhassa enkä voi olla vapaana ulkona. Yleensä siihen auttaa se, kun olen olevinani vieläkin ylhäisempi kuin yleisesti. Tyyliin: " Hienot kissaneidot eivät pilaa turkkiaan juoksentelemalla pitkin kuralätäköitä ja kissaneidot eivät myöskään jää vaaroille alttiiksi olemalla ilman minkäänlaista suojausta, mitä häkki tarjoaa." Oikeastaan haluaisin olla ihan vapaana ja ottaa kiinni lintuja, mutta kun mami ei anna. Silloin kannattaa väittää ettei itse halua mennä ulos.

Aivan, mihin jäinkään? Ai niin, se tyhmä kolli, millä on huono turkki eikä laisinkaan tajua mistään. Tietysti menin hieman paniikkiin, jos se vaikka näkisi minut tälläisissä kamalissa remmeissä. Se ei kuitenkaan tajuaisi, että ne valjaat ovat täysin yleiset, vaikkakin inhoan niitä. Tuli siis kaamea kiire pois. Juoksin niin nopeasti kuin taisin äkkiä pois kollin näköpiiristä. Mami ihmetteli että mikä kiire tuli ja mietti, että olisinkohan pelästynyt jotakin. Mamille on turha selittää, kun ei se tajuaisi asiaa oikein.

Sellainen juttu sitten tänään tapahtui. Mitään muuta mainitsemisen arvoista ei taida olla ja tästä tulee niin pitkä, ettei kukaan jaksa lukea. Pitää sitten lopettaa. Talviset terkut teille.